silmäsairaudet, terveydenhoito

Salamointia ja tummia pilviä

tummia pilviä

Kaikki alkoi viattomasti, mitä siitä nyt on pari viikkoa. Vähän valonvälähdyksiä, ikään kuin pieniä salamoita silmänurkassa. Tulivat ja menivät ja unohtuivat saman tien. Muutamaa päivää myöhemmin tuli silmälaseihin ilkeä tahra. Ei lähtenyt pyyhkimällä eikä pesemällä. Eikä sitä erottanut, kun lasit olivat kädessä. Sitten tuo tahra alkoi kasvaa ja tummua, silmäkulmaan tuli ikään kuin tumma pilvi. Olin päivällä kurssilla enkä kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Ajattelin, että kyllä se tuosta katoaa. Illalla tahra oli kuitenkin vielä jäljellä eikä ainakaan pienentynyt. Olisikohan kuitenkin jotain lääkäriä vaativaa? Kyselin asiaa tri Googlelta joka kertoi, että kyllä on vakavaa ja että nyt on aika kiire. Samaa sanoi terveysneuvonta ja kehotti hakeutumaan Jorvin päivystykseen. Heti.

Jorvissa lääkäri vahvisti Googlen diagnoosin: silmän verkkokalvo on osin irronnut ja siihen on tullut repeytymiä. Niistä on päässyt nestettä verkkokalvon alle ja kohottanut sen paikaltaan, jolloin irronneen alueen kohdalta ei näköaistimusta synny. Näkyy vain musta tahra.

Jorvista lähete silmäklinikan päivystykseen seuraavaksi eli lauantaiaamuksi. Oli tietenkin perjantai-ilta… Silmäklinikalla vaurio tutkittiin muutaman tunnin jonotuksen jälkeen ja tulos oli, että leikkausjonoon. Kiireelliseen sellaiseen. Ellei vielä sunnuntaina ehditä leikata, niin viimeistään maanantaina.

Maanantaiaamuna olin silmäklinikalla odottamassa leikkausta jo vähän kello seitsemän jälkeen. Odottamista sitten riittikin: leikkauksia oli jonossa kohtalainen määrä. Puolen päivän jälkeen joutenolo sitten yhtäkkiä loppui. Kirurgi oli järjestellyt leikkauksia siten, että pääsin operaatioon.

Leikkaus tehtiin paikallispuudutuksessa ja kesti kaksi tuntia. Sujui kuulemma tavallista nopeammin. Operaatiossa hitsattiin repeämät kiinni laserilla ja täytettiin silmä kaasulla, jonka tarkoitus on painaa verkkokalvo paikoilleen tilanteen korjaantumiseen saakka. Kaasu sitten pikkuhiljaa poistuu itsekseen, minun tapauksessani käytetyllä kaasulla imeytyminen kestää kolmesta neljään viikkoa. Sen ajan näköä rajaa hitaasti pienenevä, läpinäkymätön kaasupallo.

Seuraavana päivänä kotiin ja omahoitoon. Ensimmäisen viikon kotihoito-ohjelmaan kuului erilaisia silmätippoja neljästi päivässä ja kylkimakuuta puolen tunnin välein kylkeä vatsa-asennon kautta vaihtaen. Selinmakuu kielletty, seisominen ja istuminen minimoitava. Ja jos oli pakko olla pystyssä, niin kuin erinäisistä tarpeista johtuen välillä on, niin pää kenossa jommallekummalle puolelle.

Viikko leikkauksesta tehdyssä jälkitarkastuksessa kaikki oli niin kuin pitääkin. Asentohoitovaiheen sai lopettaa. Vähitellen näkö palautuu enemmän tai vähemmän ennalleen. Muutaman viikon ajan täytyy elellä varovaisesti, ettei verkkokalvo irtoa uudelleen. Joulukuun alkupuolella työkyky on jo normaali.

Jos siis silmissä alkaa salamoida vaikkei ulkona olekaan ukonilmaa ja näkökenttään ilmestyy musta pilvi, joka ei ole taivaalla eikä katoa katsetta kääntäessä, niin lääkärille kannattaa hakeutua välittömästi. Seuraavaa arkipäivää ei todellakaan kannata odottaa. Mitä nopeammin tilanne korjataan, sitä paremmin silmän näkö palautuu.

Jos koko hommasta haluaa positiivista löytää, niin se oli silmäkirurgin toteamus: ”Teillä on suhteellisen hyvät mahdollisuudet parantumiseen, kun olette niin nuori”.  Suhteellinen käsitys siis tuo ikäkin.

Advertisements
Standard
osteopatia, terveydenhoito

Osteopatia – lyhyt oppimäärä

Tervetuloa blogisivuilleni. Minä olen Kari Kangas ja olen osteopaatti. Niin mikä se semmoinen on? Edetään nyt lyhyellä kaavalla eikä lähdetä heti kaivelemaan kaikkia syntyjä syviä: osteopaatti on virallinen, siis Valviran hyväksymä, terveydenhuollon ammattihenkilö, joka hoitaa mitä moninaisimpia vaivoja käsittelemällä potilaansa lihaksia, niveliä, luita, hermostoa ja sisäelimiäkin. Osteopaatti ei siis ole likimainkaan pelkkä nikamanniksauttaja, vaikka sekin taito hanskassa on.

Osteopaatteja valmistuu Suomessa tällä hetkellä kolmesta oppilaitoksesta: Metropolian ammattikorkeakoulusta (ns. AMK-osteopaatti), Osteopatiakoulu Atlaksesta (klassiset osteopaatit eli diplomiosteopaatit, D.O.) sekä Ortopedisen Osteopatian Koulutuskeskuksessa (ortopediset osteopaatit). Kaikissa oppilaitoksissa osteopaatin koulutus kestää vähintään 4 vuotta.

Itse olen valmistunut tuolta Atlakselta Espoosta. Jatkokoulutusta olen saanut mm. Barral-instituutista Helsingistä. Metropoliassa olen käynyt erikoiskurssin servikaalisen dystonian fysioterapeuttisesta hoidosta. Servikaaliseen dystoniaan,  vanhemmalta nimitykseltään torticollis spasticaan, palaan myöhemmissä blogeissani, joten ei syytä huoleen vaikkei tuo nimike heti lamppua sytytäkään.

Kun sitten toteat, että tuo osteopatia voisi auttaa sinunkin krempoissasi, olet tervetullut vaikkapa minun vastaanotolleni Espoon Iivisniemeen. Lisätietoja yhteystiedot mukaan lukien sekä linkki sähköiseen ajanvarausjärjestelmään löytyy sivustoltani www.kielorinne.eu. Käypä vilkaisemassa!

Standard